Siirry pääsisältöön

Kolmannet kevään merkit Riiassa


On taas se aika vuodesta kun askel alkaa pikkuhiljaa keventyä ja musculus zygomaticus major kiskoa suupieliä oikeaan suuntaan. Kolea kevättalvinen tuuli puhaltaa ajoittain edelleen kropan läpi myonien tapaan, mutta sairaalan opastaulujen tutkiskelu sujuu jo vähemmällä kiroilulla. Tai ainakaan kiroilu ei enää niin vahvasti liity kylmyyteen vaan enemmän ehkä latvialaisten opastuksien käsittämättömyyteen ja harhaanjohtavuuteen.

Helmi-maaliskuu on kivaa aikaa monellakin tapaa. Uudet, innokkaat fuksit viettävät yhä varhaistuvia iltoja sitsaten ja rasteja kiertäen vanhempien opiskelijoiden säestämänä ja eri kansallisuuksien tapahtumatarjonnassa on vaikea pysyä perässä.  On italialaisten karnevaalijuhlia, saksalaisten panimovierailua ja ysäribileitä, yliopiston urheilutreenejä ja opiskeluiltamia, you name it. Huikeaa. Näihin aikoihin alkaa myös aina uuden vitossemman eli kolmannen vuosikurssin klinikka eli oikean lääketieteen opiskelu hiljalleen käynnistyä. Se tarkoittaa sitä, että kurssit järjestetään pääosin sairaalassa (luokkahuoneissa ja osastoilla vaihtelevasti).

Tällä kertaa itse vuorossa olevana voi todeta pitkästä aikaa olevansa äärettömän tyytyväinen. On aikaa hengittää ja kasailla minuuden rippeitä sopivaksi paketiksi ja lähteä puskemaan sairaalamaailmaan innokkaana ja kärsimättömänä. Arkipäivät vierähtävät väsyttävän nopeasti ihan vaan uusia bussireittejä makustellen ja tietysti esimerkiksi farmakologian mieletöntä kokonaisuutta ihmetellen. Yliopiston päärakennus on ykkös- ja kakkosvuosikurssilaisten valloittama ja omien tuttujen semmalaisten bongaaminen on melko harvassa silloin kun jostain kumman syytä sinne sattuu eksymään.

Kurssivalikoimaamme kuuluu tällä 5. semesterillä siis vanha tuttu patofysiologia ja -anatomia, mutta muut kurssit ovat uusia. Farmakologian lisäksi valikoimassa on perehdytystää kirurgiaan, korvanenäkurkkutauteja, kardiologiaa, vähän radiologiaa (eli kuvantamista) ja kliinistä genetiikkaa sekä reumatologiaa. On aivan älyttömän kivaa kun vihdoin pääsee sairaalaan lähes päivittäin opiskelemaan ja myös tutkimaan potilaita uusien oppien kera. Nyt se teoriaosaaminen mankeloidaan käytäntöön hujauksessa ja onkin kiva huomata miten ajoittain pystyy jo joitain lankoja yhdistelemään oikein. Opettajia on jokaiseen lähtöön, ja totuttuun tapaan enemmän koen olevani siinäkin asiassa plussalla kuin miinuksella, mutta aivan ongelmitta ei näistäkään kursseista tulla selviämään.

Mainitsen nyt vielä siitä asiasta, jota aina ihmiset haluavat tietää: kyllä, meidän semmalta tippui tälläkin kertaa porukkaa, mutta ei, se ei tarkoita sitä, että heitettäisiin suoraan yliopistosta pihalle. Jos intoa ja uskoa löytyy niin kurssia saa jäädä alemman semman kanssa uusimaan (uusilla maksuilla tietysti) ja sillä lailla moni jatkaakin eteenpäin. Valitettavasti en tiedä kuinka moni joutui tämän pettymyksen käymään läpi, mutta valtaosa selätti nelossemman kurssit.


Sairaalaelämää

Rujoa Riikaa

Littoisten järvellä (mini semmabreikki Suomessa)

Kyllä talvessa vaan on sitä jotain



Helsinki ja suku on ihana!

                


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lääketieteen kandidaatti

Olipahan semesteri. Oli 12 välikoetta: patofysiologia (2), patoanatomia (2), fysiologia (2), embryologia (2), mikrobiologia (4!!), oli viikkotestejä, oli käytännön työtä sairaalassa ja siihen liittyviä tenttejä (hematologia, propedeutiikka). Oli loppukokeita, onneksi myös autopasseja. Oli ihania ystäviä ja heidän kanssa itkua, naurua ja kaikkea siltä väliltä. Oli romahduksia, oli sairastelua, huolta tulevasta ja kysymyksiä itsestä. Oli uskoa itseen, lukuisia korvaamattomia oivalluksia, tuhansia työtunteja ja satoja onnistumisen kokemuksia. Oli kauniita tapahtumia useammassakin Euroopan kolkassa. Oli uusia ja vanhoja korvaamattomia ystäviä. Oli muutto.

Jälkikäteen ei voi olla kuin hiton iloinen ja ylpeä siitä mitä on tehnyt ja mitä on tekevä. Viimeisen kokeen jälkeen olo oli kuin haamulla ja toisaalta myös hymyä ei saanut loppumaan. Tyhjyyttä kun kaikki olikin yhtäkkiä ohi. Tsemppiä kaikille, kellä se on edessä. Muistakaa, että kyllä se kaikki tuska on sen arvosta. Lääketiede on tullut…

5. semesterin elämää

Helmikuisista kevään merkeistä on selvitty juuri ja juuri kevään puolelle, mutta onpahan ollut säässä vaihtelua tänä vuonna. Helmikuun ja toukokuun välille on mahtunut kaikkea hellejaksoa ja lumisateita unohtamatta. Osittain näistä syistä, osittain politiikkaa ja yleistä keskustelua seuranneena olen viime päivinä miettinyt ilmastoa hirveän paljon. Ei ole helppoa myöntää, että itse tuhoan luontoa yksilötasolla varmaankin eniten maailmassa lukuisista pienistä yrityksistä huolimatta. Sitä kun ei oikein voi sulkea pois, että ulkomailla asuminen lisää lentämistä varsin helposti jos kotimaassaan haluaa vierailla. Ja kun on matkusteluun tottunut, ei sitäkään oikein haluaisi kokonaan unohtaa. Lihankulutuksen vähentäminen taitaa olla niitä ainoita asioita mitä olen onnistunut saamaan aikaiseksi viime vuosina tällä saralla. Ja ehkä pyöräily. Ilmastoahdistus on tullut jäädäkseen, varsinkin kun luonto on todella iso arvo elämässäni. Viime päivinä olen alkanut ajatella myös miten vihreät arvot ja …

1. Amanuenssikesä

Jostain syystä perinteinen semesterin loppu - kirjoitus jäi väliin. Tenttejä ei ollut niin paljon, ainoastaan yksi iso joidenkin pienien lisäksi, ja lähdin vauhdikkaasti sen jälkeen Riiasta kohti Turkua. Patologian lopputentti oli isosta alueestaan huolimatta miellyttävä kokemus. Vaikka tuollaista koealuetta (10 välitenttiä) on mahdotonta edes kunnolla kerrata viikon aikana, minusta lukeminen oli kivaa ja kokeeseen mennessä oli hyvä fiilis. Tähän auttoi merkittävästi se, että kurssin aikana oli joutunut lukemaan jo paljon. 6. semesterin lopuksi eli kolmannen vuoden lopuksi onkin sitten taas monenmoista koetta, kaikista tämän vuoden ainesista.

Kesäloman alku olikin tänä vuonna poikkeuksellisen hieno kun pääsimme pitkällisen haaveilun ja suunnittelun jälkeen Joonian meren purjehdukselle. Tällä kertaa uskallan käyttää ylisanoja ja voin kuvailla sitä taivaallisena kokemuksena! Joka aamu herätessä oli meri - siis uskomattoman kirkas, turkoosi meri ympärillä ja päivän agenda oli joka päivä …