Siirry pääsisältöön

Lääkiksen parempi puolikas!

Vihdoin lääkiksen ensimmäinen puolikas on suoritettu! On se vaan kaiken hehkutuksen arvoista, vaikka jaksamista täysimuotoiseen juhlimiseen ei ehkä olekaan valtavan luku-urakan ja muiden elämäntilanteeseen liittyvien seikkojen takia. Helppo se kolme vuotta ei ollut mutta kliseisesti se oli kyllä kaiken tuskan arvoista. Ja vielä kun on saanut rakentaa muuta elämää tässä samalla!

Luku-urakka oli tosiaan puolisentoista kuukautta, ja yllättäen semesterin loppu vaati jonkin verran säätöä myös ihan kurssien läsnäolojen takia. Kardiologiassa ja kirurgian perusteissa oli kaksipäiväiset kokeet (teoreettinen ja käytännönläheisempi osuus). Vaikein koe oli kuitenkin viimeisenä, nimittäin farmakologia. Omalla kohdalla se yltää näiden kolmen vuoden vaikeimpiin kokeisiin, vaikka sinällään hyvällä valmistautumisella liikaa ei tarvinnut stressata. Se myös sijoittui viimeiselle koejakson päivälle, mikä ei ole tietenkään ihanteellista. Eli tuleville farman kokeisiin valmistautujille, älkää jättäkö siihen valmistautumista viimeiseen päivään, on mahdollista että silloin on jo vähän väsynyt.

Ylempien semesterien opiskelukaverit ovat kovasti toivotelleet tervetulleeksi lääkiksen paremmalle puolikkalle. Odotankin sitä jo ihan valtavasti! Aion paneutua siihen innokkaasti, mutta en ehkä juuri nyt, ja ehkä vähän toisesta näkökulmasta sillä näyttää siltä, että oman perhepesän rakentaminen vie nyt kaiken huomion. Se vasta on jännittävää ja ihanaa! Lääkis hoituu sitten omalla painollaan, varmaankin vähän myöhemmin.

Haluan vielä kirjoittaa tähän itselleni muistiin muutamia huomioita mitä olemme latvialaisista tehneet tässä muutto- ja muiden projektien lomassa. En halua välittää yleistävää kuvaa, vaan nämä sattuivat tietenkin meille aivan kertaluontoisesti ja tuskin ovat maan tapa. Latviassa kiinteistönvälittäjä sanoo, että ei saa kysellä niin monia kysymyksiä, ihmiset eivät pidä siitä. Latvialainen voi puolivirallisessa tilaisuudessa todeta, että ehkä teillä siellä teidän omassa maassa EU-laki on voimassa, mutta ei meillä täällä. Latvialainen sähkömies voi unohtaa kääntää sähköt pois korjaustöitä tehdessään ja kieltäytyä maksamasta uusia rikkomiaan virtapiirejä, koska valitsitte liian kalliin kaverin hankkimaan uuden. Latviassa ei asuntoa voi vakuuttaa tulipaloa vastaan. Latvialaisissa asunnoissa ei välttämättä vessassa/suihkussa ole kaatoja tai viemäreitä. Tai hajulukkoja. Latvialainen pesukoneenasentaja on kuullut niistä metalliklipseistä, jolla vesiputken saa kiinnitettyä hanaan, mutta ei omaa sellaisia, ja pyytää jesaria. Eikä kehotuksista tai lupauksista huolimatta tule takaisin tekemään työtänsä loppuun. Maahanmuuttovirastossa neiti tiskin takana kutsuu viereisen lootan rouvan tuekseen väittelemään siitä voiko kaksi ihmistä omistaa yhdessä asunnon (hävisin, ja kirjoitin vain yhden nimen paperiin, koska eihän niitä voi olla kahta). Ja noin tuhat kertaa on todettu, että latvialainen missä tahansa instanssissa katoaa kuin pieru Saharaan saatuaan sinulta liian monta puhelua, whats app - viestiä tai sähköpostia asiasta, jota ei halua hoitaa. Mutta auton rekisteröinti, se on helppoa ja mutkatonta. Joten jos haluat hyvää mieltä sulavasti toteutuneista ja nopeista prosesseista, niin ei muuta kun autoa rekisteröimään (tämä ei ole ironiaa). Se oli helpompaa (ja luonnollisesti myös halvempaa) kuin Suomessa. Että yhtään ei ole ikävä Suomeen. Tai yhtään mihinkään muuhunkaan sivistysvaltioon. Ja se oli ironiaa.

Staro Riga 2019 oli jälleen huikea!



Ja myös saksalaiset joulumarkkinat ihastuttivat tänäkin vuonna (Idstein)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lääketieteen kandidaatti

Olipahan semesteri. Oli 12 välikoetta: patofysiologia (2), patoanatomia (2), fysiologia (2), embryologia (2), mikrobiologia (4!!), oli viikkotestejä, oli käytännön työtä sairaalassa ja siihen liittyviä tenttejä (hematologia, propedeutiikka). Oli loppukokeita, onneksi myös autopasseja. Oli ihania ystäviä ja heidän kanssa itkua, naurua ja kaikkea siltä väliltä. Oli romahduksia, oli sairastelua, huolta tulevasta ja kysymyksiä itsestä. Oli uskoa itseen, lukuisia korvaamattomia oivalluksia, tuhansia työtunteja ja satoja onnistumisen kokemuksia. Oli kauniita tapahtumia useammassakin Euroopan kolkassa. Oli uusia ja vanhoja korvaamattomia ystäviä. Oli muutto.

Jälkikäteen ei voi olla kuin hiton iloinen ja ylpeä siitä mitä on tehnyt ja mitä on tekevä. Viimeisen kokeen jälkeen olo oli kuin haamulla ja toisaalta myös hymyä ei saanut loppumaan. Tyhjyyttä kun kaikki olikin yhtäkkiä ohi. Tsemppiä kaikille, kellä se on edessä. Muistakaa, että kyllä se kaikki tuska on sen arvosta. Lääketiede on tullut…

5. semesterin elämää

Helmikuisista kevään merkeistä on selvitty juuri ja juuri kevään puolelle, mutta onpahan ollut säässä vaihtelua tänä vuonna. Helmikuun ja toukokuun välille on mahtunut kaikkea hellejaksoa ja lumisateita unohtamatta. Osittain näistä syistä, osittain politiikkaa ja yleistä keskustelua seuranneena olen viime päivinä miettinyt ilmastoa hirveän paljon. Ei ole helppoa myöntää, että itse tuhoan luontoa yksilötasolla varmaankin eniten maailmassa lukuisista pienistä yrityksistä huolimatta. Sitä kun ei oikein voi sulkea pois, että ulkomailla asuminen lisää lentämistä varsin helposti jos kotimaassaan haluaa vierailla. Ja kun on matkusteluun tottunut, ei sitäkään oikein haluaisi kokonaan unohtaa. Lihankulutuksen vähentäminen taitaa olla niitä ainoita asioita mitä olen onnistunut saamaan aikaiseksi viime vuosina tällä saralla. Ja ehkä pyöräily. Ilmastoahdistus on tullut jäädäkseen, varsinkin kun luonto on todella iso arvo elämässäni. Viime päivinä olen alkanut ajatella myös miten vihreät arvot ja …

1. Amanuenssikesä

Jostain syystä perinteinen semesterin loppu - kirjoitus jäi väliin. Tenttejä ei ollut niin paljon, ainoastaan yksi iso joidenkin pienien lisäksi, ja lähdin vauhdikkaasti sen jälkeen Riiasta kohti Turkua. Patologian lopputentti oli isosta alueestaan huolimatta miellyttävä kokemus. Vaikka tuollaista koealuetta (10 välitenttiä) on mahdotonta edes kunnolla kerrata viikon aikana, minusta lukeminen oli kivaa ja kokeeseen mennessä oli hyvä fiilis. Tähän auttoi merkittävästi se, että kurssin aikana oli joutunut lukemaan jo paljon. 6. semesterin lopuksi eli kolmannen vuoden lopuksi onkin sitten taas monenmoista koetta, kaikista tämän vuoden ainesista.

Kesäloman alku olikin tänä vuonna poikkeuksellisen hieno kun pääsimme pitkällisen haaveilun ja suunnittelun jälkeen Joonian meren purjehdukselle. Tällä kertaa uskallan käyttää ylisanoja ja voin kuvailla sitä taivaallisena kokemuksena! Joka aamu herätessä oli meri - siis uskomattoman kirkas, turkoosi meri ympärillä ja päivän agenda oli joka päivä …