Siirry pääsisältöön

Tekstit

12. semesteri, kurssit käyty

 Niin se meni se kuusi vuotta, kukapa olisi uskonut. Tämän blogin kautta pystyy hyvin palauttamaan mieleen niitä fiiliksiä mitä opiskelujen alkuajoista on, koska onhan ne himmentyneet, paljon on unohtunut. Oma lääkisaikani toki on hyvin erilainen kuin useimmilla, koska sain lapset opiskeluaikana. Maailman paras päätös omalla kohdallani, ja olipa aikalailla tuuri mukana kun ensimmäisen kanssa selvisin opiskeluista kiitos koronan etäopintojen, ja toisen kanssa kävi muuten vaan tuuri ajoituksessa. Kandivuodet tässä välissä olivat mahtavia ja raskaita. Töissä oppimiskäyrä on tietysti alkuun hurjan nousujohteinen, mistä tulee aivan mahtava fiilis. Töitä tehdessä oppii soveltamaan sitä teoriatietoa aivan eri tavalla. Sitten joskus tuli myös se "discouragingly realistic" - vaihe, jolloin ymmärsi turhan selvästi, että ei tiedä juuri mistään mitään. Onneksi se on aina vain vaihe, eikä siihen tunteeseen tarvitse jäädä muhimaan. Tein töitä useammassa paikassa, erilaisissa kaupungei
Uusimmat tekstit

Covid-19 tuli, eikä lähtenyt

Toiveet kahdeksannen semesterin lähiopetuksesta vähenevät koko ajan, vaikkakin tällä hetkellä suunnitelma on, että 5.10. alkaa jonkinlainen "yhdistelmäopiskelu". Miten se etenee, se jää vielä nähtäväksi. Opiskelu ulkomailla on saanut erityisen hankalat piirteet, kun täytyy miettiä mahdollisuuksia liikkua ja mahdollisia karanteeneja. Sanoisin, että jos nyt miettisin ulkomailla opiskelujen aloitusta, harkitsisin vähän tarkemmin. Onneksi itsellä on alle puolet enää jäljellä. Kahdeksas semesteri on monella tavalla merkittävä. Sen jälkeen 2/3 lääkiksestä on tehty, ja saa oikeuden toimia lääkärin sijaisena. (sillä edellytyksellä, että opiskelut jatkuvat). Viimeistään yhdeksännen semesterin jälkeen ensi kesänä pääsemme siis tositoimiin, ja sekös jännittää. Toinen merkittävä asia on, että neljännen vuoden lopuksi on vino pino isoja kokeita, mm. gynecologia&obstetriikka, sisätaudit, infektiotaudit. Tammi-/helmikuusta on tulossa stressaava. Kaikenkaikkiaan motivaatio op

Se kuuluisa seitsemäs semesteri

Kävipä niin, että seiska semmasta ei tullut sellaista, mitä joskus aikaisemmin odotti. Opintojen alkuvaiheessa sitä kuunteli seiskasemmalaisia kateudesta vihreänä ja mietti että pääsenkö ikinä sinne asti. Tämä ajatus on sittemmin unohtunut kun semesteri toisensa perään on vilahtanut ohi aivan mielettömällä vauhdilla. Eli siis, 7. semesteri on kuuluisa siitä että "on niin rentoa". On ensimmäistä kertaa pelkkiä kliinisiä kursseja ja ne järjestetään ensimmäistä kertaa sykleissä niin, että on vain yhtä ainetta kerrallaan vaikkapa kaksi viikkoa ja sitten taas vaihtuu. Enpä olisi kolme vuotta sitten uskaltanut toivoa, että oman seiskasemmani ensimmäisinä viikkoina synnyttäisin kesken gynen kurssia esikoiseni! Tai, että se myöhemmin kuluisi etänä koulutöitä Suomessa tehden, päätyön ollessa toki tuo vieressäni tuhiseva söpöläinen. Obstetriikan ja gynekologian kurssilta on erittäin osuvia asioita jäänyt mieleen. Ensimmäiset tunnit, joissa käsiteltiin raskauden kulkua olivat melkoisen

Lääkiksen parempi puolikas!

Vihdoin lääkiksen ensimmäinen puolikas on suoritettu! On se vaan kaiken hehkutuksen arvoista, vaikka jaksamista täysimuotoiseen juhlimiseen ei ehkä olekaan valtavan luku-urakan ja muiden elämäntilanteeseen liittyvien seikkojen takia. Helppo se kolme vuotta ei ollut mutta kliseisesti se oli kyllä kaiken tuskan arvoista. Ja vielä kun on saanut rakentaa muuta elämää tässä samalla! Luku-urakka oli tosiaan puolisentoista kuukautta, ja yllättäen semesterin loppu vaati jonkin verran säätöä myös ihan kurssien läsnäolojen takia. Kardiologiassa ja kirurgian perusteissa oli kaksipäiväiset kokeet (teoreettinen ja käytännönläheisempi osuus). Vaikein koe oli kuitenkin viimeisenä, nimittäin farmakologia. Omalla kohdalla se yltää näiden kolmen vuoden vaikeimpiin kokeisiin, vaikka sinällään hyvällä valmistautumisella liikaa ei tarvinnut stressata. Se myös sijoittui viimeiselle koejakson päivälle, mikä ei ole tietenkään ihanteellista. Eli tuleville farman kokeisiin valmistautujille, älkää jättäkö siih

Puoliväli lähestyy

Olen jo muutaman viikon mietiskellyt, että joko kohta alkaisi olla tarpeeksi asioita mielessä uuden semesterin alun jälkeen blogikirjoitusta varten - tämä kuvastaa hyvin sitä, että vihdoin se lepposampi ajanjakso yliopistoelämässä on alkanut! Tunteja on tällä 6. semesterillä pääsääntöisesti 1/pvä, joinakin kaksi, mikä on siis melko lailla kevyempää kuin aiemmin. Erikoisaloista jatkuvat melkein poikkeuksetta samat aineet - kardiologia, korva-nenä-kurkku - taudit ja kirurgian perusteet. Myös farmakologia jatkuu edelleen. Lisäksi hoitsukurssilla harjoitellaan hoitotyöhön liittyviä käytännön taitoja kuten nenämahaletkun laittoa ja pistämistä. Pienempiäkin kursseja on edelleen, esimerkiksi genetiikkaa on muutama tunti. Opettajat ovat olleet lähes poikkeuksetta todella kivoja ja hyviä, joten motivaatiota pystyy kohottamaan kun välillä pääsee näkemään spesiaaleja leikkauksia ja tutkimaan potilaita teoriaopiskelun lisäksi. Vaikka ulkomailla opiskelevia kutsutaan Suomessa kirjaoppineiksi, niin

1. Amanuenssikesä

Jostain syystä perinteinen semesterin loppu - kirjoitus jäi väliin. Tenttejä ei ollut niin paljon, ainoastaan yksi iso joidenkin pienien lisäksi, ja lähdin vauhdikkaasti sen jälkeen Riiasta kohti Turkua. Patologian lopputentti oli isosta alueestaan huolimatta miellyttävä kokemus. Vaikka tuollaista koealuetta (10 välitenttiä) on mahdotonta edes kunnolla kerrata viikon aikana, minusta lukeminen oli kivaa ja kokeeseen mennessä oli hyvä fiilis. Tähän auttoi merkittävästi se, että kurssin aikana oli joutunut lukemaan jo paljon. 6. semesterin lopuksi eli kolmannen vuoden lopuksi onkin sitten taas monenmoista koetta, kaikista tämän vuoden ainesista. Kesäloman alku olikin tänä vuonna poikkeuksellisen hieno kun pääsimme pitkällisen haaveilun ja suunnittelun jälkeen Joonian meren purjehdukselle. Tällä kertaa uskallan käyttää ylisanoja ja voin kuvailla sitä taivaallisena kokemuksena! Joka aamu herätessä oli meri - siis uskomattoman kirkas, turkoosi meri ympärillä ja päivän agenda oli joka päivä

5. semesterin elämää

Helmikuisista kevään merkeistä on selvitty juuri ja juuri kevään puolelle, mutta onpahan ollut säässä vaihtelua tänä vuonna. Helmikuun ja toukokuun välille on mahtunut kaikkea hellejaksoa ja lumisateita unohtamatta. Osittain näistä syistä, osittain politiikkaa ja yleistä keskustelua seuranneena olen viime päivinä miettinyt ilmastoa hirveän paljon. Ei ole helppoa myöntää, että itse tuhoan luontoa yksilötasolla varmaankin eniten maailmassa lukuisista pienistä yrityksistä huolimatta. Sitä kun ei oikein voi sulkea pois, että ulkomailla asuminen lisää lentämistä varsin helposti jos kotimaassaan haluaa vierailla. Ja kun on matkusteluun tottunut, ei sitäkään oikein haluaisi kokonaan unohtaa. Lihankulutuksen vähentäminen taitaa olla niitä ainoita asioita mitä olen onnistunut saamaan aikaiseksi viime vuosina tällä saralla. Ja ehkä pyöräily. Ilmastoahdistus on tullut jäädäkseen, varsinkin kun luonto on todella iso arvo elämässäni. Viime päivinä olen alkanut ajatella myös miten vihreät arvot ja l