Olipa melkoinen alkuvuosi 2023! State exam oli 9.-12.1. ja se meni kaikilta osin hyvin. Teoriaosuus oli vaikeampi minulle, johtuen luonnollisesti siitä etten saanut luettua kuin noin 1,5 kuukautta ja maksimissaan kolme tuntia päivässä. Olen kuitenkin hyvin ylpeä ja iloinen, että se riitti. Tähän valmistautumisajanjaksoon liittyi paljon väsymystä ja kaikenlaista jaksamattomuutta, eli en pitänyt mitenkään itsestäänselvänä että saan kokeen tehtyä hyväksytysti. Tässä kohtaa sain apua ja tukea psykologin käynneistä, ja olenkin iloinen että sain kannustusta tähän vanhemmilta kolleegoilta, jotka kertoivat omista burn out -kokemuksistaan lääkiksen lopulla. Loppukokeessa oli vaikeita, pieniä kysymyksiä, mutta myös isoja, selkeitä kysymyksiä. Käytännön osuus oli positiivinen yllätys minulle. Proffat olivat tosi kivoja ja reiluja, ei ollenkaan sellaisia ikäviä vaan kannustivat ja kehuivat. Tosin olen kuullut, että joillain opiskelukavereilla ei ollut näin hyvä tuuri. Kaikenkaikkiaan olen ymmärtä
Niin se meni se kuusi vuotta, kukapa olisi uskonut. Tämän blogin kautta pystyy hyvin palauttamaan mieleen niitä fiiliksiä mitä opiskelujen alkuajoista on, koska onhan ne himmentyneet, paljon on unohtunut. Oma lääkisaikani toki on hyvin erilainen kuin useimmilla, koska sain lapset opiskeluaikana. Maailman paras päätös omalla kohdallani, ja olipa aikalailla tuuri mukana kun ensimmäisen kanssa selvisin opiskeluista kiitos koronan etäopintojen, ja toisen kanssa kävi muuten vaan tuuri ajoituksessa. Kandivuodet tässä välissä olivat mahtavia ja raskaita. Töissä oppimiskäyrä on tietysti alkuun hurjan nousujohteinen, mistä tulee aivan mahtava fiilis. Töitä tehdessä oppii soveltamaan sitä teoriatietoa aivan eri tavalla. Sitten joskus tuli myös se "discouragingly realistic" - vaihe, jolloin ymmärsi turhan selvästi, että ei tiedä juuri mistään mitään. Onneksi se on aina vain vaihe, eikä siihen tunteeseen tarvitse jäädä muhimaan. Tein töitä useammassa paikassa, erilaisissa kaupungei