riianturkulainen

Pääsin lopettamaan semesterin hyvissä ajoin ja onnistunein fiiliksin. Kaikki kokeet sujuivat loppuun asti hyvin, vaikka viimeiset päivät vaativat aikamoista tsemppaamista, jotta pystyi keskittymään hyvin. Pidän kuitenkin äärimmäisen tärkeänä sitä kokemusta, että joutuu pinnistelemään, vaikka ei enää oikein jaksaisi tai huvittaisi. Niitä tilanteita tulee paljon lisää, ja tavitsen siihen vielä lisää harjoitusta. Onnistumiseni kokeissa tarkoitti siis sitä, että tavoitteeni täyttyivät kun sain autopassit loppukokeisiin, enkä siis joutunut jäämään exam periodille lainkaan. Jossain aineessa olisin toki voinut menestyä paremminkin, mutta sain kaikista aineista seiskan tai paremman, joten olen tyytyväinen. Ja eihän sitä fiilistä voi oikein edes pukea sanoiksi, että vihdoin olen saanut kunnolla alkuun yhden unelmani toteuttamisen. Olen niin onnellinen siitä! Yritin viimeisten kokeiden ohella hieman myös levähtää ja saada jo ajatuksia hetkittäin pois yliopistoelämästä, jotta siirtymä kesälomal

Vaikka viime viikon tekstissäni olin vielä aikeissa jäädä viikonlopuksi Riikaan opiskelemaan, päätin kuitenkin keskiviikkoiltana ostaa liput Helsinkiin perjantaille, jotta pääsisin isäni ja pikkusiskoni juhliin. Se oli äärimmäisen oikea ratkaisu, olin yhtä hymyä ja täynnä energiaa heti kun sain päätöksen tehtyä. Mikään rahasumma ei korvaa poissaoloa tuollaisesta tapahtumasta. Myös jälkikäteen ajateltuna olen todella tyytyväinen, että menin. Juhlat olivat kertakaikkiaan ihanat, eikä tänä kesänä tule toista tilaisuutta nähdä niin paljon sukulaisia ja muita ystäviä. Aamusta alkaen lojuimme puutarhassa tarjoiluiden viimeistelyn ohella ja juhlat kestivät keskipäivästä yöhön asti saunoen, syöden ja juoden. Tunnelma oli niin leppoisa ja hyväntuulinen kun voi toivoa. Pikkuserkukset viihdyttivät meitä ihanilla esityksillä ja muuten nautiskelimme olosta jutellen ja tietysti mölkkyä pelaillen. Kaikki asiat tuli puitua kuulumisista poliittiseen draamaan ja urheiluun asti, niin kuin totuttua. Omat

Muutamia kertoja on tullut leviteltyä käsiä, kun olen miettinyt miten ja missä järjestyksessä asiat kannattaisi tehdä. Keskittyminen on ollut tavallista vaikeampaa, mielessä pyörii enemmän ja enemmän muita kuin opintoihin liittyviä juttuja näin loman kynnyksellä. Lomalta ei silti tunnu vielä yhtään, koska on niin monta isoa kokonaisuutta kesken ja pahasti vaiheessa. Joo-o, nyt teidänkin mieleen alkaa hiipiä ajatus, etten vaan olisi stressaantunut... Käsien levittelyä ja hiusten repimistä aiheuttaa myös tietyt ärsyttäväksi mieltämäni asiat, kuten latinan adjektiivien taivutus (tai oikeastaan kyvyttömyyteni tarttua aiheeseen).     Siitä huolimatta tai siitä johtuen vietän vapaa-aikaani enenevissä määrin muualla kuin työpöydän ääressä, tai siltä se ainakin tuntuu omassa päässä. Ystäväni yrittää tolkuttaa, että teen paljon ja hyvää työtä, mutta kaikkihan sen tietää, että ei se oikein itselle riitä toisen sanomana.. Tarkemmin ajateltuna kyse taitaa kuitenkin olla siitä, että k