Riianturkulaisuutta on yllättävän paljon liikkeellä, se ei ole mitenkään sukupuuttoon kuolemassa oleva laji. Edes ilmastonmuutos, vieraslajit tai antibioottiresistentit bakteerit eivät näyttäisi tällä hetkellä uhkaavan lajia, ainakaan sen enempää kuin muitakaan lajeja. Tapaustutkimus riianturkulaisuuteen eräänä viikkona paljastaa monia vaikeasti selitettäviä ja toisistaan riippumattomia havaintoja. Riianturkulainen käy useimmiten ahkerasti aamutunneilla oppimassa uutta kahvin ja kinuskimuffinssin voimalla - ja muistaa toisinaan ottaa puuttuvat entsyymit ja vatsansuojalääkkeet. Seuraavalla biokemian tunnilla se miettii omakohtaisella kokemuksella kyseisten tuotteiden vaikutusta ruuansulatukseen naurahdellen puoliääneen. Riianturkulainen ei häpeä valkotakin liepeeseen ilmaantunutta värjäytymää, vaan päästäkseen anatomian laitokseen tunnille pukee sen päälleen ja päättää unohtaa tällaiset pikkuseikat. Lajin edustaja on innoissaan histologian protokolliin saamistaan proffan signeerau
opiskelua ja elämää Riiassa