Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2017.

Tapaustutkimus riianturkulaisuuteen

Riianturkulaisuutta on yllättävän paljon liikkeellä,  se ei ole mitenkään sukupuuttoon kuolemassa oleva laji. Edes ilmastonmuutos, vieraslajit tai antibioottiresistentit bakteerit eivät näyttäisi tällä hetkellä uhkaavan lajia, ainakaan sen enempää kuin muitakaan lajeja. Tapaustutkimus riianturkulaisuuteen eräänä viikkona paljastaa monia vaikeasti selitettäviä ja toisistaan riippumattomia havaintoja. Riianturkulainen käy useimmiten ahkerasti aamutunneilla oppimassa uutta kahvin ja kinuskimuffinssin voimalla - ja muistaa toisinaan ottaa puuttuvat entsyymit ja vatsansuojalääkkeet. Seuraavalla biokemian tunnilla se miettii omakohtaisella kokemuksella kyseisten tuotteiden vaikutusta ruuansulatukseen naurahdellen puoliääneen. Riianturkulainen ei häpeä valkotakin liepeeseen ilmaantunutta värjäytymää, vaan päästäkseen anatomian laitokseen tunnille pukee sen päälleen ja päättää unohtaa tällaiset pikkuseikat. Lajin edustaja on innoissaan histologian protokolliin saamistaan proffan signeerau

Arjen hulinat

Edellisen kirjoituksen jälkeen pari viikkoa on kulunut yhdessä hujauksessa. Joka päivä on tosi paljon tekemistä, ja nyt alkaa suurin osa kursseista olla käynnistynyt. Kuten ensimmäisistä lauseista varmaan huomaa, niin elämän ja yliopiston välille voi aika lailla vetää yhtäläisyysmerkin. Jo muutaman tunnin tauko opiskelusta tuntuu luksukselta, mutta minun on tällä hetkellä todella vaikeaa irroittaa ajatuksensa niistä kokonaan. Pari viikkoa sitten kävimme elokuvissa katsomassa Stephen Kingin romaaniin perustuvan elokuvan It, ja sen ajan olin elokuvan lumoissa. Aivot narikkaan - periaatteesta oiva esimerkki saattaa olla myös Sex and the city suoraan ysäriltä... Joo-o, turha huijata ketään, kaikki sitä tekee. Siis katsoo sarjoja, joiden aikana ei tarvitse ajatella mitään. Ainakaan muuta kuin että miten silloin joskus Mr. Big oli paljon viehättävämpi. Toinen syy, miksi kaikki aika tuntuu olevan lääkiksen täyttämää on tietysti se, että kaikki ihmiset ympärillä ovat näistä piireistä ja kaikki

Anatomiasta, biokemiasta ja histologiasta...

...Niistä on tämä semesteri tehty. Anatomia alkaa neuroanatomialla, eli hermosto tulee tutuksi seuraavien muutaman viikon aikana. Vaikuttaisi siltä, että enää ei päntätä pienen pieniä osia kuvien kanssa, vaan nyt materiaali on enemmän tekstin muodossa ja ja kaikista osista pitää muistaa enemmän, kuten että mitä tehtäviä medulla spinaliksen (selkäydin) substantia grisean (harmaa aine) columna intermedian (keskimmäisen pylvään/sarakkeen) nucleus thoracicus posterior tekee. No, se ottaa osaa tiedostamattomien proprioseptiivisten tai syvien aistimusten käsittelyyn. Täytyy varmaan tällä semmalla ruveta tekemään anatomiastakin omat muistiinpanot. Anatomiassa opiskellaan neuroanatomian jälkeen sisäelimiä. Biokemiassa opiskellaan nyt alkuun entsyymejä ja mitä ne tekee esimerkiksi sokereille, eli käytännössä ruuansulatusta. Aminohappojen kemiallisten kaavojen piirtäminen ja niistä unien näkeminen on pop! Myöhemmin edetään erilaisiin elimistössä tapahtuviin energiantuotanomekanismeihin, esi