riianturkulainen

Parin viikon rutistuksesta on nyt aika lailla puolet kasassa. Biokemian koe oli odotetun mukainen, joskin tietotaidolle oli käyttöä ehkä jopa enemmän kuin esimerkiksi viime semesterin molekyylibiologian kokeissa. Nyt alan jo tottua siihen, että asioita täytyy opetella ulkoa paljon, eikä se enää ole niin uuvuttavaa kuin aluksi, mutta tehokkuutta voisi olla enemmänkin. Olen aiemmin luottanut siihen, että kun ymmärrän asiat hyvin muistan myös tarpeelliset asiat, ja pärjäillyt kivasti sillä eri kouluasteissa, mutta täällä se ei vaan kertakaikkiaan riitä. Lähinnä kielissä on aiemmin tullut opeteltua vastaavalla tavalla ulkoa asioita. Esimerkiksi biokemian asiat ymmärsin kohtuullisen hyvin luettuani niitä kurssin aikana, ja lisäksi vielä opettelin asioita ulkoa muutamana päivänä ennen tenttiä (tarkoittaa siis että tenttasin asiat itsekseni tavalla tai toisella 5-10 kertaa). Olen kohtuullisen tyytyväinen tulokseen tällä panostuksella, koska enempi panostus on aina jostain toisesta asiasta

Lokakuussa on hyviä viboja. On tekemisen meininkiä ja kirpsakka, sateinen syyskeli. Monena aamuna on tullut se tuttu, jostain syvältä kumpuava fiilis, että talvi on tulossa, että kohta jossain päin Suomea sataa ensilumi. Aivan ihana odotteleva, rauhoittava fiilis. Lämpötila ja sen mukana lämpöliike laskee. Olisi kiva syyttää siitä myös aivosolujeni toiminnan ajoittaista kankeutta. Osa päivistä sujuu kahvin voimalla oikein näpsäkästi yliopistolla kellon ympäri kun taas osa päivistä on aamusta asti jotenkin vinksallaan, kiertyneitä ja takaperoisesti eteneviä niin, että illalla kymmeneltä tavoittaa ensimmäisen jonkun järkevän olotilan. No, tiedättehän te nämä. Viimeinen viikko on kulunut melko lailla biokemian parissa entsyymejä ja reaktioita tankaten. Ruuansulatusentsyymit, entsyymien luokat ja spesifisyydet, aktivaattorit ja inhibitorit tulee osata ulkoa. Aminohapoistakin pitäisi tietää melko paljon. Käytännön tunneilla tehdyissä harjoitustöissä ja niiden ohella käydyissä keskus