Siirry pääsisältöön

Kolmannet kevään merkit Riiassa


On taas se aika vuodesta kun askel alkaa pikkuhiljaa keventyä ja musculus zygomaticus major kiskoa suupieliä oikeaan suuntaan. Kolea kevättalvinen tuuli puhaltaa ajoittain edelleen kropan läpi myonien tapaan, mutta sairaalan opastaulujen tutkiskelu sujuu jo vähemmällä kiroilulla. Tai ainakaan kiroilu ei enää niin vahvasti liity kylmyyteen vaan enemmän ehkä latvialaisten opastuksien käsittämättömyyteen ja harhaanjohtavuuteen.

Helmi-maaliskuu on kivaa aikaa monellakin tapaa. Uudet, innokkaat fuksit viettävät yhä varhaistuvia iltoja sitsaten ja rasteja kiertäen vanhempien opiskelijoiden säestämänä ja eri kansallisuuksien tapahtumatarjonnassa on vaikea pysyä perässä.  On italialaisten karnevaalijuhlia, saksalaisten panimovierailua ja ysäribileitä, yliopiston urheilutreenejä ja opiskeluiltamia, you name it. Huikeaa. Näihin aikoihin alkaa myös aina uuden vitossemman eli kolmannen vuosikurssin klinikka eli oikean lääketieteen opiskelu hiljalleen käynnistyä. Se tarkoittaa sitä, että kurssit järjestetään pääosin sairaalassa (luokkahuoneissa ja osastoilla vaihtelevasti).

Tällä kertaa itse vuorossa olevana voi todeta pitkästä aikaa olevansa äärettömän tyytyväinen. On aikaa hengittää ja kasailla minuuden rippeitä sopivaksi paketiksi ja lähteä puskemaan sairaalamaailmaan innokkaana ja kärsimättömänä. Arkipäivät vierähtävät väsyttävän nopeasti ihan vaan uusia bussireittejä makustellen ja tietysti esimerkiksi farmakologian mieletöntä kokonaisuutta ihmetellen. Yliopiston päärakennus on ykkös- ja kakkosvuosikurssilaisten valloittama ja omien tuttujen semmalaisten bongaaminen on melko harvassa silloin kun jostain kumman syytä sinne sattuu eksymään.

Kurssivalikoimaamme kuuluu tällä 5. semesterillä siis vanha tuttu patofysiologia ja -anatomia, mutta muut kurssit ovat uusia. Farmakologian lisäksi valikoimassa on perehdytystää kirurgiaan, korvanenäkurkkutauteja, kardiologiaa, vähän radiologiaa (eli kuvantamista) ja kliinistä genetiikkaa sekä reumatologiaa. On aivan älyttömän kivaa kun vihdoin pääsee sairaalaan lähes päivittäin opiskelemaan ja myös tutkimaan potilaita uusien oppien kera. Nyt se teoriaosaaminen mankeloidaan käytäntöön hujauksessa ja onkin kiva huomata miten ajoittain pystyy jo joitain lankoja yhdistelemään oikein. Opettajia on jokaiseen lähtöön, ja totuttuun tapaan enemmän koen olevani siinäkin asiassa plussalla kuin miinuksella, mutta aivan ongelmitta ei näistäkään kursseista tulla selviämään.

Mainitsen nyt vielä siitä asiasta, jota aina ihmiset haluavat tietää: kyllä, meidän semmalta tippui tälläkin kertaa porukkaa, mutta ei, se ei tarkoita sitä, että heitettäisiin suoraan yliopistosta pihalle. Jos intoa ja uskoa löytyy niin kurssia saa jäädä alemman semman kanssa uusimaan (uusilla maksuilla tietysti) ja sillä lailla moni jatkaakin eteenpäin. Valitettavasti en tiedä kuinka moni joutui tämän pettymyksen käymään läpi, mutta valtaosa selätti nelossemman kurssit.


Sairaalaelämää

Rujoa Riikaa

Littoisten järvellä (mini semmabreikki Suomessa)

Kyllä talvessa vaan on sitä jotain



Helsinki ja suku on ihana!

                


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Se kuuluisa seitsemäs semesteri

Kävipä niin, että seiska semmasta ei tullut sellaista, mitä joskus aikaisemmin odotti. Opintojen alkuvaiheessa sitä kuunteli seiskasemmalaisia kateudesta vihreänä ja mietti että pääsenkö ikinä sinne asti. Tämä ajatus on sittemmin unohtunut kun semesteri toisensa perään on vilahtanut ohi aivan mielettömällä vauhdilla. Eli siis, 7. semesteri on kuuluisa siitä että "on niin rentoa". On ensimmäistä kertaa pelkkiä kliinisiä kursseja ja ne järjestetään ensimmäistä kertaa sykleissä niin, että on vain yhtä ainetta kerrallaan vaikkapa kaksi viikkoa ja sitten taas vaihtuu. Enpä olisi kolme vuotta sitten uskaltanut toivoa, että oman seiskasemmani ensimmäisinä viikkoina synnyttäisin kesken gynen kurssia esikoiseni! Tai, että se myöhemmin kuluisi etänä koulutöitä Suomessa tehden, päätyön ollessa toki tuo vieressäni tuhiseva söpöläinen. Obstetriikan ja gynekologian kurssilta on erittäin osuvia asioita jäänyt mieleen. Ensimmäiset tunnit, joissa käsiteltiin raskauden kulkua olivat melkoisen

Rentous tenttirumban jälkeen

Tenttirumba loppui tasan kaksi viikkoa sitten latinan tenttiin, jota edelsi biokemian, anatomian ja histologian kokeet, niinkuin aiemmin kerroinkin. Opiskelijoita tuntui jännittävän histologia jonkin verran, koska uuden oppiaineen kokeessa on aina se vaara, ettei tiedä mitä odottaa. Tunnelma kokeen jälkeen on kuitenkin ollut hyvä, joten kaikki taisi sujua stressistä huolimatta (tai sen ansiosta) hyvin, luulisin. Väsymystä on ollut jonkin verran ilmassa, ymmärrettävästi, ja tunnelmat vaihtelevat "olispa jo joululoma" - tyyppisistä ajatuksista "tää semesteri on ollut paljon iisimpi" - tyyppisiin kommentteihin.  Itse pääsin poikkeukselliseti rentoutumaan viikonlopuksi koejakson jälkeen keski-Eurooppaan, enkä olisi voinut kivempaa viikonloppua toivoa. Kelit, olosuhteet kaikinpuolin ja vieraanvaraisuus lämmittivät sydäntä, ja nämä fiilikset kantavat tietysti pidempäänkin. Taas on jaksanut lukea, väsätä esitelmiä ja valmistautua ensi viikon kokeeseen normaaliin tapaa

Lääkiksen parempi puolikas!

Vihdoin lääkiksen ensimmäinen puolikas on suoritettu! On se vaan kaiken hehkutuksen arvoista, vaikka jaksamista täysimuotoiseen juhlimiseen ei ehkä olekaan valtavan luku-urakan ja muiden elämäntilanteeseen liittyvien seikkojen takia. Helppo se kolme vuotta ei ollut mutta kliseisesti se oli kyllä kaiken tuskan arvoista. Ja vielä kun on saanut rakentaa muuta elämää tässä samalla! Luku-urakka oli tosiaan puolisentoista kuukautta, ja yllättäen semesterin loppu vaati jonkin verran säätöä myös ihan kurssien läsnäolojen takia. Kardiologiassa ja kirurgian perusteissa oli kaksipäiväiset kokeet (teoreettinen ja käytännönläheisempi osuus). Vaikein koe oli kuitenkin viimeisenä, nimittäin farmakologia. Omalla kohdalla se yltää näiden kolmen vuoden vaikeimpiin kokeisiin, vaikka sinällään hyvällä valmistautumisella liikaa ei tarvinnut stressata. Se myös sijoittui viimeiselle koejakson päivälle, mikä ei ole tietenkään ihanteellista. Eli tuleville farman kokeisiin valmistautujille, älkää jättäkö siih