Siirry pääsisältöön

5. semesterin elämää

Helmikuisista kevään merkeistä on selvitty juuri ja juuri kevään puolelle, mutta onpahan ollut säässä vaihtelua tänä vuonna. Helmikuun ja toukokuun välille on mahtunut kaikkea hellejaksoa ja lumisateita unohtamatta. Osittain näistä syistä, osittain politiikkaa ja yleistä keskustelua seuranneena olen viime päivinä miettinyt ilmastoa hirveän paljon. Ei ole helppoa myöntää, että itse tuhoan luontoa yksilötasolla varmaankin eniten maailmassa lukuisista pienistä yrityksistä huolimatta. Sitä kun ei oikein voi sulkea pois, että ulkomailla asuminen lisää lentämistä varsin helposti jos kotimaassaan haluaa vierailla. Ja kun on matkusteluun tottunut, ei sitäkään oikein haluaisi kokonaan unohtaa. Lihankulutuksen vähentäminen taitaa olla niitä ainoita asioita mitä olen onnistunut saamaan aikaiseksi viime vuosina tällä saralla. Ja ehkä pyöräily. Ilmastoahdistus on tullut jäädäkseen, varsinkin kun luonto on todella iso arvo elämässäni. Viime päivinä olen alkanut ajatella myös miten vihreät arvot ja lääketiede kohtaavat, tai jäävät kohtaamatta. Esimerkiksi aseptiikan nimissä kulutetaan paljon kertakäyttöistä tavaraa. Voisiko esimerkiksi "pakolllisten" kertakäyttöisten tavaroiden valmistusprosessiin vaikuttaa niin, että se ei olisi ympäristön kannalta niin tuhoisa? Näissä riittää vielä vähän pohdittavaa ja tutkailtavaa.

Kolmannen lukuvuoden alkupuolisko on ollut työläs, mutta mitä pidemmälle se on edennyt sitä paremmin on alkanut sujumaan. Hyppäys kliinisiin kursseihin tuntui minusta isolta, koska haluan ymmärtää sairauksien patofysiologiaa hyvin (ja kyllä tietysti myös odotetaankin) ja viikossa on useampaa kliinistä ainetta joita opiskella, kuten viime kirjoituksessa kirjoitin. Farmakologia on myös työllistävää ja patologian loppukoe häämöttää kesäkuun lopussa. Nyt aikaa on ollut kuitenkin mukavasti niin, ettei ihan joka päivä ole ollut tunteja, joten on ollut mahdollisuus ottaa rennommin ja viettää vapaa-aikaakin. Se on ollut todella tarpeellista toisen vuoden rutistuksen jälkeen. Nyt täytyy myöntää, että tuntuu aika eriltä, siis aika hienolta ja palkitsevalta vihdoin olla kolmannen vuoden opiskelija ja mennä kesällä amanuenssiksi eli lääkäriharjoittelijaksi. Jokainen päivä potilaiden kanssa uutta oppien tekee minut niin iloiseksi, vaikka muuten ei olisi hurraamista!

Uusi koti uudet kukat

3. lukuvuoden vuosijuhlatkin jo juhlittu!

Pääsiäisviikon kukoistusta Kaarinasta

Huhtikuinen helle

Lisää hiekkarantoja!
Muumitalo bongattu


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Se kuuluisa seitsemäs semesteri

Kävipä niin, että seiska semmasta ei tullut sellaista, mitä joskus aikaisemmin odotti. Opintojen alkuvaiheessa sitä kuunteli seiskasemmalaisia kateudesta vihreänä ja mietti että pääsenkö ikinä sinne asti. Tämä ajatus on sittemmin unohtunut kun semesteri toisensa perään on vilahtanut ohi aivan mielettömällä vauhdilla. Eli siis, 7. semesteri on kuuluisa siitä että "on niin rentoa". On ensimmäistä kertaa pelkkiä kliinisiä kursseja ja ne järjestetään ensimmäistä kertaa sykleissä niin, että on vain yhtä ainetta kerrallaan vaikkapa kaksi viikkoa ja sitten taas vaihtuu. Enpä olisi kolme vuotta sitten uskaltanut toivoa, että oman seiskasemmani ensimmäisinä viikkoina synnyttäisin kesken gynen kurssia esikoiseni! Tai, että se myöhemmin kuluisi etänä koulutöitä Suomessa tehden, päätyön ollessa toki tuo vieressäni tuhiseva söpöläinen. Obstetriikan ja gynekologian kurssilta on erittäin osuvia asioita jäänyt mieleen. Ensimmäiset tunnit, joissa käsiteltiin raskauden kulkua olivat melkoisen

Rentous tenttirumban jälkeen

Tenttirumba loppui tasan kaksi viikkoa sitten latinan tenttiin, jota edelsi biokemian, anatomian ja histologian kokeet, niinkuin aiemmin kerroinkin. Opiskelijoita tuntui jännittävän histologia jonkin verran, koska uuden oppiaineen kokeessa on aina se vaara, ettei tiedä mitä odottaa. Tunnelma kokeen jälkeen on kuitenkin ollut hyvä, joten kaikki taisi sujua stressistä huolimatta (tai sen ansiosta) hyvin, luulisin. Väsymystä on ollut jonkin verran ilmassa, ymmärrettävästi, ja tunnelmat vaihtelevat "olispa jo joululoma" - tyyppisistä ajatuksista "tää semesteri on ollut paljon iisimpi" - tyyppisiin kommentteihin.  Itse pääsin poikkeukselliseti rentoutumaan viikonlopuksi koejakson jälkeen keski-Eurooppaan, enkä olisi voinut kivempaa viikonloppua toivoa. Kelit, olosuhteet kaikinpuolin ja vieraanvaraisuus lämmittivät sydäntä, ja nämä fiilikset kantavat tietysti pidempäänkin. Taas on jaksanut lukea, väsätä esitelmiä ja valmistautua ensi viikon kokeeseen normaaliin tapaa

Lääkiksen parempi puolikas!

Vihdoin lääkiksen ensimmäinen puolikas on suoritettu! On se vaan kaiken hehkutuksen arvoista, vaikka jaksamista täysimuotoiseen juhlimiseen ei ehkä olekaan valtavan luku-urakan ja muiden elämäntilanteeseen liittyvien seikkojen takia. Helppo se kolme vuotta ei ollut mutta kliseisesti se oli kyllä kaiken tuskan arvoista. Ja vielä kun on saanut rakentaa muuta elämää tässä samalla! Luku-urakka oli tosiaan puolisentoista kuukautta, ja yllättäen semesterin loppu vaati jonkin verran säätöä myös ihan kurssien läsnäolojen takia. Kardiologiassa ja kirurgian perusteissa oli kaksipäiväiset kokeet (teoreettinen ja käytännönläheisempi osuus). Vaikein koe oli kuitenkin viimeisenä, nimittäin farmakologia. Omalla kohdalla se yltää näiden kolmen vuoden vaikeimpiin kokeisiin, vaikka sinällään hyvällä valmistautumisella liikaa ei tarvinnut stressata. Se myös sijoittui viimeiselle koejakson päivälle, mikä ei ole tietenkään ihanteellista. Eli tuleville farman kokeisiin valmistautujille, älkää jättäkö siih