Jostain syystä perinteinen semesterin loppu - kirjoitus jäi väliin. Tenttejä ei ollut niin paljon, ainoastaan yksi iso joidenkin pienien lisäksi, ja lähdin vauhdikkaasti sen jälkeen Riiasta kohti Turkua. Patologian lopputentti oli isosta alueestaan huolimatta miellyttävä kokemus. Vaikka tuollaista koealuetta (10 välitenttiä) on mahdotonta edes kunnolla kerrata viikon aikana, minusta lukeminen oli kivaa ja kokeeseen mennessä oli hyvä fiilis. Tähän auttoi merkittävästi se, että kurssin aikana oli joutunut lukemaan jo paljon. 6. semesterin lopuksi eli kolmannen vuoden lopuksi onkin sitten taas monenmoista koetta, kaikista tämän vuoden ainesista.
Kesäloman alku olikin tänä vuonna poikkeuksellisen hieno kun pääsimme pitkällisen haaveilun ja suunnittelun jälkeen Joonian meren purjehdukselle. Tällä kertaa uskallan käyttää ylisanoja ja voin kuvailla sitä taivaallisena kokemuksena! Joka aamu herätessä oli meri - siis uskomattoman kirkas, turkoosi meri ympärillä ja päivän agenda oli joka päivä sama: uimapaikasta toiseen ja illaksi uuteen satamaan. Purjeilla tai ilman. Joonian merellä tuulet suosivat kevättä ja syksyä, mutta neljänä päivänä kuitenkin saimme purjeet ylös. Iso kiitos tästä kuuluu vanhemmilleni, erityisesti isälleni, joka reissun järjesteli. Huikeaa!
Sitten olikin aika nopealla aikataululla heittää uikkarit nurkkaan, vaihtaa lääkärintakki päälle ja aloittaa eka amanuenssikesä eli tuttavallisemmin manu. Tässä piileekin kesän jännittävin osuus. Ymmärtäisinkö mistä puhutaan, osaisinko tehdä mitä pyydetään, pärjäisinkö? Vaikka olin muistutellut itselleni, että olen aina pärjännyt työpaikoissa hyvin alkujännityksestä huolimatta, ei sitä fiilistä kokonaan voinut estää.
Hyvinhän siinä kävi tälläkin kertaa. Jo ensimmäisestä päivästä lähtien lähiesimiehenäni ja oikeastaan työparinani toimiva lääkärin sijaisuutta tekevä kesäkandi otti minut hyvin vastaan ja töitä oli helppo tehdä. Asiaa toki helpotti se, että lääkärintekstit, joiden tekeminen on pääsääntöinen duunini, ovat minulle entuudestaan tuttuja aikaisemman kokemuksen perusteella. Toimin siis manuna pienen sairaalan yleislääketieteen vuodeosastolla eli vanhuksien vaivoja on tullut nähtyä nyt laidasta laitaan. Potilaat ovat olleet niin ihania koko tämän jakson, kuten aiempina kesinä vanhainkodissakin.
Tämän jakson parasta antia on ollut se monipuolisuus, eli sairauksia on tullut vastaa monia erilaisia ja yleisimmät lääkkeet ovat varmasti tulleet vastaan! On ollut lonkka- ja reisimurtumia, pneumonioita, virtsatietulehduksia ja virtsaretentioita, epäselviä infektioita, sydämen vajaatoimintaa, yleistä kotonapärjäämättömyytta, syöpiä, hyponatremiaa... Voisin sanoa että tämä on ainakin minun kohdalla ollut erittäin hyvä tapa aloitella lääkärin töitä. Välillä olen päässyt itse tutkimaan potilaan alusta loppuun ja ne ovat varmasti niitä parhaimpia kokemuksia. Jaksolla on ollut erittäin hyvää myös se, että kyseisessä sairaalassa kuitenkin pienestä koostaan huolimatta on hyvät röntgen palvelut, joten tt-kuvat saa helposti otettua, eikä kaikkia potilaita tarvitse lähettää eteenpäin. Iso osa potilaista kuitenkin tulee keskussairaalasta tai lähtee sinne vaikeassa tilanteessa.
Nyt on enää viikko kesätöitä jäljellä! Mielestäni hyvä vaihtoehto tämä, että puolet kesästä tekee töitä ja puolet lomailee. No, tuntuuhan se kukkarossa ja lääkäriopiskelijan töitä olisi tietysti tosi kiva tehdä, mutta kyllä ihminen lomaakin tarvitsee.
Ihanaa elokuuta kaikille!
Kesäloman alku olikin tänä vuonna poikkeuksellisen hieno kun pääsimme pitkällisen haaveilun ja suunnittelun jälkeen Joonian meren purjehdukselle. Tällä kertaa uskallan käyttää ylisanoja ja voin kuvailla sitä taivaallisena kokemuksena! Joka aamu herätessä oli meri - siis uskomattoman kirkas, turkoosi meri ympärillä ja päivän agenda oli joka päivä sama: uimapaikasta toiseen ja illaksi uuteen satamaan. Purjeilla tai ilman. Joonian merellä tuulet suosivat kevättä ja syksyä, mutta neljänä päivänä kuitenkin saimme purjeet ylös. Iso kiitos tästä kuuluu vanhemmilleni, erityisesti isälleni, joka reissun järjesteli. Huikeaa!
Sitten olikin aika nopealla aikataululla heittää uikkarit nurkkaan, vaihtaa lääkärintakki päälle ja aloittaa eka amanuenssikesä eli tuttavallisemmin manu. Tässä piileekin kesän jännittävin osuus. Ymmärtäisinkö mistä puhutaan, osaisinko tehdä mitä pyydetään, pärjäisinkö? Vaikka olin muistutellut itselleni, että olen aina pärjännyt työpaikoissa hyvin alkujännityksestä huolimatta, ei sitä fiilistä kokonaan voinut estää.
Hyvinhän siinä kävi tälläkin kertaa. Jo ensimmäisestä päivästä lähtien lähiesimiehenäni ja oikeastaan työparinani toimiva lääkärin sijaisuutta tekevä kesäkandi otti minut hyvin vastaan ja töitä oli helppo tehdä. Asiaa toki helpotti se, että lääkärintekstit, joiden tekeminen on pääsääntöinen duunini, ovat minulle entuudestaan tuttuja aikaisemman kokemuksen perusteella. Toimin siis manuna pienen sairaalan yleislääketieteen vuodeosastolla eli vanhuksien vaivoja on tullut nähtyä nyt laidasta laitaan. Potilaat ovat olleet niin ihania koko tämän jakson, kuten aiempina kesinä vanhainkodissakin.
Tämän jakson parasta antia on ollut se monipuolisuus, eli sairauksia on tullut vastaa monia erilaisia ja yleisimmät lääkkeet ovat varmasti tulleet vastaan! On ollut lonkka- ja reisimurtumia, pneumonioita, virtsatietulehduksia ja virtsaretentioita, epäselviä infektioita, sydämen vajaatoimintaa, yleistä kotonapärjäämättömyytta, syöpiä, hyponatremiaa... Voisin sanoa että tämä on ainakin minun kohdalla ollut erittäin hyvä tapa aloitella lääkärin töitä. Välillä olen päässyt itse tutkimaan potilaan alusta loppuun ja ne ovat varmasti niitä parhaimpia kokemuksia. Jaksolla on ollut erittäin hyvää myös se, että kyseisessä sairaalassa kuitenkin pienestä koostaan huolimatta on hyvät röntgen palvelut, joten tt-kuvat saa helposti otettua, eikä kaikkia potilaita tarvitse lähettää eteenpäin. Iso osa potilaista kuitenkin tulee keskussairaalasta tai lähtee sinne vaikeassa tilanteessa.
Nyt on enää viikko kesätöitä jäljellä! Mielestäni hyvä vaihtoehto tämä, että puolet kesästä tekee töitä ja puolet lomailee. No, tuntuuhan se kukkarossa ja lääkäriopiskelijan töitä olisi tietysti tosi kiva tehdä, mutta kyllä ihminen lomaakin tarvitsee.
Ihanaa elokuuta kaikille!
Kommentit
Lähetä kommentti