Siirry pääsisältöön

Puoliväli lähestyy

Olen jo muutaman viikon mietiskellyt, että joko kohta alkaisi olla tarpeeksi asioita mielessä uuden semesterin alun jälkeen blogikirjoitusta varten - tämä kuvastaa hyvin sitä, että vihdoin se lepposampi ajanjakso yliopistoelämässä on alkanut! Tunteja on tällä 6. semesterillä pääsääntöisesti 1/pvä, joinakin kaksi, mikä on siis melko lailla kevyempää kuin aiemmin. Erikoisaloista jatkuvat melkein poikkeuksetta samat aineet - kardiologia, korva-nenä-kurkku - taudit ja kirurgian perusteet. Myös farmakologia jatkuu edelleen. Lisäksi hoitsukurssilla harjoitellaan hoitotyöhön liittyviä käytännön taitoja kuten nenämahaletkun laittoa ja pistämistä. Pienempiäkin kursseja on edelleen, esimerkiksi genetiikkaa on muutama tunti. Opettajat ovat olleet lähes poikkeuksetta todella kivoja ja hyviä, joten motivaatiota pystyy kohottamaan kun välillä pääsee näkemään spesiaaleja leikkauksia ja tutkimaan potilaita teoriaopiskelun lisäksi. Vaikka ulkomailla opiskelevia kutsutaan Suomessa kirjaoppineiksi, niin kyllä meidän koulussa ainakin jotain pääsee tekemään - ja mitä enemmän itse haluaa kehittyä sitä enemmän pääsee tekemään. Useat opettajat, varsinkin nuoremmat erikoistuvat lääkärit ottavat mukaansa jos on reipas ja innostunut.

Niin kuin viime tekstissä kirjoitin, on tämän kolmannen kouluvuoden lopuksi monta (kuusi?!) eksamia eli loppukoetta. Lukuaikaa on onneksi ihan kohtuullisesti, koska koko tammikuu taitaa enimmäkseen olla varattu kokeille. Kiinnostavin ja ehkä samalla myös haastavin aine minulle on kardiologia. Kävimme aiheet suurimmaksi osaksi jo läpi viime semesterillä, mutta nyt niihin palataan ja perehdymme enemmän diagnostiikan sijaan hoitoon. Jokaiselle tunnille voi siis valmistautua esimerkiksi eurooppalaisia hoitosuosituksia lukien. Kardiologian taidoissa yksi haaste on ekg-nauhojen eli sydänsähkökäyrien lukeminen, mikä ei aina ole aivan yksinkertaista. Tärkeää on nähdä tietysti sydäninfarkti rintakipuisella tai hengenahdistuksesta kärsivällä potilaalla, mikä vaatii välitöntä reagointia, mutta sitten on ne sata muuta asiaa mitä voi tulkita ja mitä opettajat innokkaasti kyselevät.

Paluu tavallisempaan, vähemmän kiireiseen elämäntyyliin on ollut aivan ihanaa! On aika paljon tasaisempi ja stressittömämpi olo kun ei tarvitse aikatauluttaa jokaista viikonlopun tuntia ja saa hyvällä omalla tunnolla levätä ja nukkua. Opiskelijakavereiden keskuudessa on paljon puhetta siitä, että mitä nyt pitää tehdä kaikella tällä ajalla tai että täytyy hankkia harrastuksia. Monet ovat myös nauttineet siitä, että voi käydä vähän useammin Suomessa tai muualla viikonloppureissuilla. Ja itse olen pitänyt myös siitä, että on aikaa perehtyä niihin koulujuttuihin enemmän mitkä kiinnostavat.

Viime viikonlopun ruskareissun kuvien myötä oikein nautinnollista ja energisoivaa syksyä lukijoille! Ha det så bra!


Turaidan linna Gauja-joen varressa Siguldassa


"Maalarin kukkula"



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Se kuuluisa seitsemäs semesteri

Kävipä niin, että seiska semmasta ei tullut sellaista, mitä joskus aikaisemmin odotti. Opintojen alkuvaiheessa sitä kuunteli seiskasemmalaisia kateudesta vihreänä ja mietti että pääsenkö ikinä sinne asti. Tämä ajatus on sittemmin unohtunut kun semesteri toisensa perään on vilahtanut ohi aivan mielettömällä vauhdilla. Eli siis, 7. semesteri on kuuluisa siitä että "on niin rentoa". On ensimmäistä kertaa pelkkiä kliinisiä kursseja ja ne järjestetään ensimmäistä kertaa sykleissä niin, että on vain yhtä ainetta kerrallaan vaikkapa kaksi viikkoa ja sitten taas vaihtuu. Enpä olisi kolme vuotta sitten uskaltanut toivoa, että oman seiskasemmani ensimmäisinä viikkoina synnyttäisin kesken gynen kurssia esikoiseni! Tai, että se myöhemmin kuluisi etänä koulutöitä Suomessa tehden, päätyön ollessa toki tuo vieressäni tuhiseva söpöläinen. Obstetriikan ja gynekologian kurssilta on erittäin osuvia asioita jäänyt mieleen. Ensimmäiset tunnit, joissa käsiteltiin raskauden kulkua olivat melkoisen

Rentous tenttirumban jälkeen

Tenttirumba loppui tasan kaksi viikkoa sitten latinan tenttiin, jota edelsi biokemian, anatomian ja histologian kokeet, niinkuin aiemmin kerroinkin. Opiskelijoita tuntui jännittävän histologia jonkin verran, koska uuden oppiaineen kokeessa on aina se vaara, ettei tiedä mitä odottaa. Tunnelma kokeen jälkeen on kuitenkin ollut hyvä, joten kaikki taisi sujua stressistä huolimatta (tai sen ansiosta) hyvin, luulisin. Väsymystä on ollut jonkin verran ilmassa, ymmärrettävästi, ja tunnelmat vaihtelevat "olispa jo joululoma" - tyyppisistä ajatuksista "tää semesteri on ollut paljon iisimpi" - tyyppisiin kommentteihin.  Itse pääsin poikkeukselliseti rentoutumaan viikonlopuksi koejakson jälkeen keski-Eurooppaan, enkä olisi voinut kivempaa viikonloppua toivoa. Kelit, olosuhteet kaikinpuolin ja vieraanvaraisuus lämmittivät sydäntä, ja nämä fiilikset kantavat tietysti pidempäänkin. Taas on jaksanut lukea, väsätä esitelmiä ja valmistautua ensi viikon kokeeseen normaaliin tapaa

Lääkiksen parempi puolikas!

Vihdoin lääkiksen ensimmäinen puolikas on suoritettu! On se vaan kaiken hehkutuksen arvoista, vaikka jaksamista täysimuotoiseen juhlimiseen ei ehkä olekaan valtavan luku-urakan ja muiden elämäntilanteeseen liittyvien seikkojen takia. Helppo se kolme vuotta ei ollut mutta kliseisesti se oli kyllä kaiken tuskan arvoista. Ja vielä kun on saanut rakentaa muuta elämää tässä samalla! Luku-urakka oli tosiaan puolisentoista kuukautta, ja yllättäen semesterin loppu vaati jonkin verran säätöä myös ihan kurssien läsnäolojen takia. Kardiologiassa ja kirurgian perusteissa oli kaksipäiväiset kokeet (teoreettinen ja käytännönläheisempi osuus). Vaikein koe oli kuitenkin viimeisenä, nimittäin farmakologia. Omalla kohdalla se yltää näiden kolmen vuoden vaikeimpiin kokeisiin, vaikka sinällään hyvällä valmistautumisella liikaa ei tarvinnut stressata. Se myös sijoittui viimeiselle koejakson päivälle, mikä ei ole tietenkään ihanteellista. Eli tuleville farman kokeisiin valmistautujille, älkää jättäkö siih