Siirry pääsisältöön

Lääkiksen parempi puolikas!

Vihdoin lääkiksen ensimmäinen puolikas on suoritettu! On se vaan kaiken hehkutuksen arvoista, vaikka jaksamista täysimuotoiseen juhlimiseen ei ehkä olekaan valtavan luku-urakan ja muiden elämäntilanteeseen liittyvien seikkojen takia. Helppo se kolme vuotta ei ollut mutta kliseisesti se oli kyllä kaiken tuskan arvoista. Ja vielä kun on saanut rakentaa muuta elämää tässä samalla!

Luku-urakka oli tosiaan puolisentoista kuukautta, ja yllättäen semesterin loppu vaati jonkin verran säätöä myös ihan kurssien läsnäolojen takia. Kardiologiassa ja kirurgian perusteissa oli kaksipäiväiset kokeet (teoreettinen ja käytännönläheisempi osuus). Vaikein koe oli kuitenkin viimeisenä, nimittäin farmakologia. Omalla kohdalla se yltää näiden kolmen vuoden vaikeimpiin kokeisiin, vaikka sinällään hyvällä valmistautumisella liikaa ei tarvinnut stressata. Se myös sijoittui viimeiselle koejakson päivälle, mikä ei ole tietenkään ihanteellista. Eli tuleville farman kokeisiin valmistautujille, älkää jättäkö siihen valmistautumista viimeiseen päivään, on mahdollista että silloin on jo vähän väsynyt.

Ylempien semesterien opiskelukaverit ovat kovasti toivotelleet tervetulleeksi lääkiksen paremmalle puolikkalle. Odotankin sitä jo ihan valtavasti! Aion paneutua siihen innokkaasti, mutta en ehkä juuri nyt, ja ehkä vähän toisesta näkökulmasta sillä näyttää siltä, että oman perhepesän rakentaminen vie nyt kaiken huomion. Se vasta on jännittävää ja ihanaa! Lääkis hoituu sitten omalla painollaan, varmaankin vähän myöhemmin.

Haluan vielä kirjoittaa tähän itselleni muistiin muutamia huomioita mitä olemme latvialaisista tehneet tässä muutto- ja muiden projektien lomassa. En halua välittää yleistävää kuvaa, vaan nämä sattuivat tietenkin meille aivan kertaluontoisesti ja tuskin ovat maan tapa. Latviassa kiinteistönvälittäjä sanoo, että ei saa kysellä niin monia kysymyksiä, ihmiset eivät pidä siitä. Latvialainen voi puolivirallisessa tilaisuudessa todeta, että ehkä teillä siellä teidän omassa maassa EU-laki on voimassa, mutta ei meillä täällä. Latvialainen sähkömies voi unohtaa kääntää sähköt pois korjaustöitä tehdessään ja kieltäytyä maksamasta uusia rikkomiaan virtapiirejä, koska valitsitte liian kalliin kaverin hankkimaan uuden. Latviassa ei asuntoa voi vakuuttaa tulipaloa vastaan. Latvialaisissa asunnoissa ei välttämättä vessassa/suihkussa ole kaatoja tai viemäreitä. Tai hajulukkoja. Latvialainen pesukoneenasentaja on kuullut niistä metalliklipseistä, jolla vesiputken saa kiinnitettyä hanaan, mutta ei omaa sellaisia, ja pyytää jesaria. Eikä kehotuksista tai lupauksista huolimatta tule takaisin tekemään työtänsä loppuun. Maahanmuuttovirastossa neiti tiskin takana kutsuu viereisen lootan rouvan tuekseen väittelemään siitä voiko kaksi ihmistä omistaa yhdessä asunnon (hävisin, ja kirjoitin vain yhden nimen paperiin, koska eihän niitä voi olla kahta). Ja noin tuhat kertaa on todettu, että latvialainen missä tahansa instanssissa katoaa kuin pieru Saharaan saatuaan sinulta liian monta puhelua, whats app - viestiä tai sähköpostia asiasta, jota ei halua hoitaa. Mutta auton rekisteröinti, se on helppoa ja mutkatonta. Joten jos haluat hyvää mieltä sulavasti toteutuneista ja nopeista prosesseista, niin ei muuta kun autoa rekisteröimään (tämä ei ole ironiaa). Se oli helpompaa (ja luonnollisesti myös halvempaa) kuin Suomessa. Että yhtään ei ole ikävä Suomeen. Tai yhtään mihinkään muuhunkaan sivistysvaltioon. Ja se oli ironiaa.

Staro Riga 2019 oli jälleen huikea!



Ja myös saksalaiset joulumarkkinat ihastuttivat tänäkin vuonna (Idstein)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Se kuuluisa seitsemäs semesteri

Kävipä niin, että seiska semmasta ei tullut sellaista, mitä joskus aikaisemmin odotti. Opintojen alkuvaiheessa sitä kuunteli seiskasemmalaisia kateudesta vihreänä ja mietti että pääsenkö ikinä sinne asti. Tämä ajatus on sittemmin unohtunut kun semesteri toisensa perään on vilahtanut ohi aivan mielettömällä vauhdilla. Eli siis, 7. semesteri on kuuluisa siitä että "on niin rentoa". On ensimmäistä kertaa pelkkiä kliinisiä kursseja ja ne järjestetään ensimmäistä kertaa sykleissä niin, että on vain yhtä ainetta kerrallaan vaikkapa kaksi viikkoa ja sitten taas vaihtuu. Enpä olisi kolme vuotta sitten uskaltanut toivoa, että oman seiskasemmani ensimmäisinä viikkoina synnyttäisin kesken gynen kurssia esikoiseni! Tai, että se myöhemmin kuluisi etänä koulutöitä Suomessa tehden, päätyön ollessa toki tuo vieressäni tuhiseva söpöläinen. Obstetriikan ja gynekologian kurssilta on erittäin osuvia asioita jäänyt mieleen. Ensimmäiset tunnit, joissa käsiteltiin raskauden kulkua olivat melkoisen

Rentous tenttirumban jälkeen

Tenttirumba loppui tasan kaksi viikkoa sitten latinan tenttiin, jota edelsi biokemian, anatomian ja histologian kokeet, niinkuin aiemmin kerroinkin. Opiskelijoita tuntui jännittävän histologia jonkin verran, koska uuden oppiaineen kokeessa on aina se vaara, ettei tiedä mitä odottaa. Tunnelma kokeen jälkeen on kuitenkin ollut hyvä, joten kaikki taisi sujua stressistä huolimatta (tai sen ansiosta) hyvin, luulisin. Väsymystä on ollut jonkin verran ilmassa, ymmärrettävästi, ja tunnelmat vaihtelevat "olispa jo joululoma" - tyyppisistä ajatuksista "tää semesteri on ollut paljon iisimpi" - tyyppisiin kommentteihin.  Itse pääsin poikkeukselliseti rentoutumaan viikonlopuksi koejakson jälkeen keski-Eurooppaan, enkä olisi voinut kivempaa viikonloppua toivoa. Kelit, olosuhteet kaikinpuolin ja vieraanvaraisuus lämmittivät sydäntä, ja nämä fiilikset kantavat tietysti pidempäänkin. Taas on jaksanut lukea, väsätä esitelmiä ja valmistautua ensi viikon kokeeseen normaaliin tapaa