Siirry pääsisältöön

Se kuuluisa seitsemäs semesteri

Kävipä niin, että seiska semmasta ei tullut sellaista, mitä joskus aikaisemmin odotti. Opintojen alkuvaiheessa sitä kuunteli seiskasemmalaisia kateudesta vihreänä ja mietti että pääsenkö ikinä sinne asti. Tämä ajatus on sittemmin unohtunut kun semesteri toisensa perään on vilahtanut ohi aivan mielettömällä vauhdilla. Eli siis, 7. semesteri on kuuluisa siitä että "on niin rentoa". On ensimmäistä kertaa pelkkiä kliinisiä kursseja ja ne järjestetään ensimmäistä kertaa sykleissä niin, että on vain yhtä ainetta kerrallaan vaikkapa kaksi viikkoa ja sitten taas vaihtuu.

Enpä olisi kolme vuotta sitten uskaltanut toivoa, että oman seiskasemmani ensimmäisinä viikkoina synnyttäisin kesken gynen kurssia esikoiseni! Tai, että se myöhemmin kuluisi etänä koulutöitä Suomessa tehden, päätyön ollessa toki tuo vieressäni tuhiseva söpöläinen.

Obstetriikan ja gynekologian kurssilta on erittäin osuvia asioita jäänyt mieleen. Ensimmäiset tunnit, joissa käsiteltiin raskauden kulkua olivat melkoisen hyvin tuoreessa mielessä ja opettajat totesivatkin, että tämä ei ole mielenkiintoista kun sinä tiedät kaikki asiat niin hyvin, haha. Eräs minut tutkinut lääkärikin totesi minut tuntieni yhteydessä käytävällä lääkärin takki päällä nähdessään, että "eikö me jo sovittu että nähdään seuraavan kerran osastolla kun olet synnyttämässä". 

Obstetriikan (synnytysopin) kuudes tunti osui perjantaille, ja muiden ryhmäläistemme tavoin raahauduin teknologiacentteriin synnytystä simuloimaan. Kaikki rotaatiot/vaiheet piti osata ja vauva synnyttää muovilantiosta. Otimme kuvia ja naureskelimme, että toivottavasti virtsarakkoani painava pikkuinen kuuntelee tarkkaavaisesti! Emmekä olisi voineet osua enempää oikeaan, koska seuraavana päivänä olimmekin synnyttämässä. Meidän ihanuus syntyi täydellisesti naistenpäivän aamuksi, ja hän teki meistä sillä sekunnilla mitä onnellisempia vanhempia.

No sitten olikin aikamoiset viikot kun covid-19 hässäkkä alkoi. Lopulta päädyimme lukuisten stressaavien tilanteiden kanssa lähtemään 5,5 päivää vanhan vauvamme kanssa autolla Suomeen erittäin tiukalla aikataululla. Ja se oli ehdottomasti meille oikea vaihtoehto tässä tilanteessa. Oli liian raskas ajatus jäädä Latviaan tällaisessa epävarmassa tilanteessa. Ja jälkikäteen huomasin, että lähti sieltä suurin osa muistakin ulkomaisista opiskelijoista.

Etäopinnot ovat edenneet, toiset kurssit enemmällä ja toiset vähemmällä motivaatiolla, pääsääntöisesti riippuen opetuksen määrästä ja laadusta. On totta kai iso muutos siirtää opetus online muotoon, eikä kaikilta pettymyksiltä laatua kohtaan ole vältytty. Jotkut departmentit ovat myös yllättäneet positiivisesti. Nyt käynnissä oleva psykiatrian kurssi on ollut aivan huikean hyvä. Sen jälkeen on vielä jäljellä infektion kurssi. Näiden lisäksi meillä on ollut aiemmin mainittu obgyn, ortopedia ja sisätaudit sekä työterveys. Suurin osa näistä kursseista jatkuu ensi semesterillä, jolloin toivottavasti olemme takaisin Riiassa, ja elämä palautuu tavallisemmille raiteille.

Kommentit

  1. Moi! Oon lukenut sun blogia jo pidemmän aikaa ja rakastan lukea juttujasi :). Lääkis Riikassa kiehtoo aivan mielettömästi ja olenkin päättänyt hakea opsikelemaan sinne. Kuitenkin muutama kysymys on tullut mieleen joihin en ole netistä löytänyt vastauksia. Kuinka pitkä kouluvuosi on? Kuinka pitkiä lomat ovat? Mulla on yritys, johon voisin opiskelun ohella tehdä etätöitä sillon kuin ehtii, siksi tällaiset kysymykset painavat mieltä (verotus jne). Kiitos jos ehdit vastata! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rentous tenttirumban jälkeen

Tenttirumba loppui tasan kaksi viikkoa sitten latinan tenttiin, jota edelsi biokemian, anatomian ja histologian kokeet, niinkuin aiemmin kerroinkin. Opiskelijoita tuntui jännittävän histologia jonkin verran, koska uuden oppiaineen kokeessa on aina se vaara, ettei tiedä mitä odottaa. Tunnelma kokeen jälkeen on kuitenkin ollut hyvä, joten kaikki taisi sujua stressistä huolimatta (tai sen ansiosta) hyvin, luulisin. Väsymystä on ollut jonkin verran ilmassa, ymmärrettävästi, ja tunnelmat vaihtelevat "olispa jo joululoma" - tyyppisistä ajatuksista "tää semesteri on ollut paljon iisimpi" - tyyppisiin kommentteihin.  Itse pääsin poikkeukselliseti rentoutumaan viikonlopuksi koejakson jälkeen keski-Eurooppaan, enkä olisi voinut kivempaa viikonloppua toivoa. Kelit, olosuhteet kaikinpuolin ja vieraanvaraisuus lämmittivät sydäntä, ja nämä fiilikset kantavat tietysti pidempäänkin. Taas on jaksanut lukea, väsätä esitelmiä ja valmistautua ensi viikon kokeeseen normaaliin tapaa

Lääkiksen parempi puolikas!

Vihdoin lääkiksen ensimmäinen puolikas on suoritettu! On se vaan kaiken hehkutuksen arvoista, vaikka jaksamista täysimuotoiseen juhlimiseen ei ehkä olekaan valtavan luku-urakan ja muiden elämäntilanteeseen liittyvien seikkojen takia. Helppo se kolme vuotta ei ollut mutta kliseisesti se oli kyllä kaiken tuskan arvoista. Ja vielä kun on saanut rakentaa muuta elämää tässä samalla! Luku-urakka oli tosiaan puolisentoista kuukautta, ja yllättäen semesterin loppu vaati jonkin verran säätöä myös ihan kurssien läsnäolojen takia. Kardiologiassa ja kirurgian perusteissa oli kaksipäiväiset kokeet (teoreettinen ja käytännönläheisempi osuus). Vaikein koe oli kuitenkin viimeisenä, nimittäin farmakologia. Omalla kohdalla se yltää näiden kolmen vuoden vaikeimpiin kokeisiin, vaikka sinällään hyvällä valmistautumisella liikaa ei tarvinnut stressata. Se myös sijoittui viimeiselle koejakson päivälle, mikä ei ole tietenkään ihanteellista. Eli tuleville farman kokeisiin valmistautujille, älkää jättäkö siih