Toiveet kahdeksannen semesterin lähiopetuksesta vähenevät koko ajan, vaikkakin tällä hetkellä suunnitelma on, että 5.10. alkaa jonkinlainen "yhdistelmäopiskelu". Miten se etenee, se jää vielä nähtäväksi. Opiskelu ulkomailla on saanut erityisen hankalat piirteet, kun täytyy miettiä mahdollisuuksia liikkua ja mahdollisia karanteeneja. Sanoisin, että jos nyt miettisin ulkomailla opiskelujen aloitusta, harkitsisin vähän tarkemmin. Onneksi itsellä on alle puolet enää jäljellä.
Kahdeksas semesteri on monella tavalla merkittävä. Sen jälkeen 2/3 lääkiksestä on tehty, ja saa oikeuden toimia lääkärin sijaisena. (sillä edellytyksellä, että opiskelut jatkuvat). Viimeistään yhdeksännen semesterin jälkeen ensi kesänä pääsemme siis tositoimiin, ja sekös jännittää. Toinen merkittävä asia on, että neljännen vuoden lopuksi on vino pino isoja kokeita, mm. gynecologia&obstetriikka, sisätaudit, infektiotaudit. Tammi-/helmikuusta on tulossa stressaava.
Kaikenkaikkiaan motivaatio opiskeluihin on itselläni edelleen korkealla, minkä näkee siitä, että kaikki keissit ovat edelleen kiinnostavia ja pidän erityisesti diagnosointiin liittyvästä ongelmanratkaisusta. Myös hoitomuotoja ja lääkkeitä on pikkuhiljaa helpompi hahmottaa, joskin yksityiskohtaisten valmisteiden ja niiden ominaisuuksien muistaminen on kaamea viidakko. En malta odottaa ensi kesän töitä!
Kommentit
Lähetä kommentti