Siirry pääsisältöön

12. semesteri, kurssit käyty

 Niin se meni se kuusi vuotta, kukapa olisi uskonut. Tämän blogin kautta pystyy hyvin palauttamaan mieleen niitä fiiliksiä mitä opiskelujen alkuajoista on, koska onhan ne himmentyneet, paljon on unohtunut. Oma lääkisaikani toki on hyvin erilainen kuin useimmilla, koska sain lapset opiskeluaikana. Maailman paras päätös omalla kohdallani, ja olipa aikalailla tuuri mukana kun ensimmäisen kanssa selvisin opiskeluista kiitos koronan etäopintojen, ja toisen kanssa kävi muuten vaan tuuri ajoituksessa.

Kandivuodet tässä välissä olivat mahtavia ja raskaita. Töissä oppimiskäyrä on tietysti alkuun hurjan nousujohteinen, mistä tulee aivan mahtava fiilis. Töitä tehdessä oppii soveltamaan sitä teoriatietoa aivan eri tavalla. Sitten joskus tuli myös se "discouragingly realistic" - vaihe, jolloin ymmärsi turhan selvästi, että ei tiedä juuri mistään mitään. Onneksi se on aina vain vaihe, eikä siihen tunteeseen tarvitse jäädä muhimaan. Tein töitä useammassa paikassa, erilaisissa kaupungeissa ja sairaaloissa, eri klinikoissa. Tätä taktiikkaa voin todella suositella! Myös työnantajat arvostavat, että on nähnyt erilaisia paikkoja. On erilaista työskennellä yliopistosairaalan liepeillä tai syrjemmällä, joten oppii myös erilaisia taitoja. On myös todella mukava tavata ihmisiä eri puolilla ja tutustua eri "kulttuureihin". Tosi hieno juttu, että RSU:ssa on nykyään 11. semesterillä nämä harjoittelujaksot, jotka saa tehdä omassa maassa. Meillä niitä oli 14 viikkoa, mutta ilmeisesti se aika pitenee tulevilla semestereillä. Ihan parasta parhautta.

Nyt olen siis 12. semesterillä, ja loppu häämöttää. Kurssit ovat käyty, mutta state exam on vielä edessä. Se kattaa koko lääkiksen asiat, kysmyksiä on kaikilta isoilta kursseilta fysiologiasta ja patologiasta alkaen. Kysymyksiä on asetettu ennakkoon 445 (omien laskujeni mukaan) ja niistä kysytään 10. Lisäksi on käytännön osuus simuloiden ja myös potilastapaus sairaalassa. Nämä tapahtuvat tammikuussa kolmena päivänä, ja mikäli niistä suoriutuu, valmistuu helmikuussa. Toivotaan että kaikki menee nappiin ja pysymme terveinä. Oma ajankäyttöni huomioonottaen kaikki todella pitää mennä nappiin, koska en pysty enää varaamaan aikaa opiskelulle kuten ensimmäisinä vuosina ennen lapsia.

Olenko valmis lääkärintöihin? Uskoakseni olen. Tiedostan hyvin puutteita osaamisessani, mutta tiedostan myös jo joitakin vahvuuksiani. Ja se riittää tässä vaiheessa. Asiat kyllä selviää työn tuoksinnassa, tavalla tai toisella.

Ohessa Suomen kauneutta näin itsenäisyyspäivän kunniaksi. Onnea Suomi 105v! Tästä kauneudesta olemme päässeet vuoden aikana nauttimaan.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Se kuuluisa seitsemäs semesteri

Kävipä niin, että seiska semmasta ei tullut sellaista, mitä joskus aikaisemmin odotti. Opintojen alkuvaiheessa sitä kuunteli seiskasemmalaisia kateudesta vihreänä ja mietti että pääsenkö ikinä sinne asti. Tämä ajatus on sittemmin unohtunut kun semesteri toisensa perään on vilahtanut ohi aivan mielettömällä vauhdilla. Eli siis, 7. semesteri on kuuluisa siitä että "on niin rentoa". On ensimmäistä kertaa pelkkiä kliinisiä kursseja ja ne järjestetään ensimmäistä kertaa sykleissä niin, että on vain yhtä ainetta kerrallaan vaikkapa kaksi viikkoa ja sitten taas vaihtuu. Enpä olisi kolme vuotta sitten uskaltanut toivoa, että oman seiskasemmani ensimmäisinä viikkoina synnyttäisin kesken gynen kurssia esikoiseni! Tai, että se myöhemmin kuluisi etänä koulutöitä Suomessa tehden, päätyön ollessa toki tuo vieressäni tuhiseva söpöläinen. Obstetriikan ja gynekologian kurssilta on erittäin osuvia asioita jäänyt mieleen. Ensimmäiset tunnit, joissa käsiteltiin raskauden kulkua olivat melkoisen

Rentous tenttirumban jälkeen

Tenttirumba loppui tasan kaksi viikkoa sitten latinan tenttiin, jota edelsi biokemian, anatomian ja histologian kokeet, niinkuin aiemmin kerroinkin. Opiskelijoita tuntui jännittävän histologia jonkin verran, koska uuden oppiaineen kokeessa on aina se vaara, ettei tiedä mitä odottaa. Tunnelma kokeen jälkeen on kuitenkin ollut hyvä, joten kaikki taisi sujua stressistä huolimatta (tai sen ansiosta) hyvin, luulisin. Väsymystä on ollut jonkin verran ilmassa, ymmärrettävästi, ja tunnelmat vaihtelevat "olispa jo joululoma" - tyyppisistä ajatuksista "tää semesteri on ollut paljon iisimpi" - tyyppisiin kommentteihin.  Itse pääsin poikkeukselliseti rentoutumaan viikonlopuksi koejakson jälkeen keski-Eurooppaan, enkä olisi voinut kivempaa viikonloppua toivoa. Kelit, olosuhteet kaikinpuolin ja vieraanvaraisuus lämmittivät sydäntä, ja nämä fiilikset kantavat tietysti pidempäänkin. Taas on jaksanut lukea, väsätä esitelmiä ja valmistautua ensi viikon kokeeseen normaaliin tapaa

Lääkiksen parempi puolikas!

Vihdoin lääkiksen ensimmäinen puolikas on suoritettu! On se vaan kaiken hehkutuksen arvoista, vaikka jaksamista täysimuotoiseen juhlimiseen ei ehkä olekaan valtavan luku-urakan ja muiden elämäntilanteeseen liittyvien seikkojen takia. Helppo se kolme vuotta ei ollut mutta kliseisesti se oli kyllä kaiken tuskan arvoista. Ja vielä kun on saanut rakentaa muuta elämää tässä samalla! Luku-urakka oli tosiaan puolisentoista kuukautta, ja yllättäen semesterin loppu vaati jonkin verran säätöä myös ihan kurssien läsnäolojen takia. Kardiologiassa ja kirurgian perusteissa oli kaksipäiväiset kokeet (teoreettinen ja käytännönläheisempi osuus). Vaikein koe oli kuitenkin viimeisenä, nimittäin farmakologia. Omalla kohdalla se yltää näiden kolmen vuoden vaikeimpiin kokeisiin, vaikka sinällään hyvällä valmistautumisella liikaa ei tarvinnut stressata. Se myös sijoittui viimeiselle koejakson päivälle, mikä ei ole tietenkään ihanteellista. Eli tuleville farman kokeisiin valmistautujille, älkää jättäkö siih